Tiedustelut ja varaukset: Mikkelin kaupungin asiointipiste, Raatihuoneenkatu 6 (kirjasto), puh. 015 194 2100.
Pirttiniemenkatu 21:ssa sijaitseva Elomaan talo on kaupungin ainoa alkuperäisessä asussaan pihapiireineen säilynyt 1800-luvun lopun rakennuskokonaisuus. Mikkeli-Seura ylläpitää ja hoitaa Elomaan perikunnan omistamaa kiinteistöä, sekä vuokraa taloa täysi-ikäisille erilaisten tilaisuuksien, kuten kokousten, perhejuhlien tai kulttuuritapahtumien pitopaikaksi.
A. Loenbomin suunnittelema keskisuuri kaupunkitalo edustaa erinomaisella tavalla alueen ensimmäistä rakennuskerrostumaa. Tontilla on päärakennuksen lisäksi pakaritupa, maakellari ja vinkkelinmuotoinen talousrakennus: talli, navetta, latriini eli makki, vaunuliiteri ja kaksi aittaa. Keittiössä on erikoisuutena ns. piian pöksö, joka on ruokakomeron päälle rakennettu matala umpiparvi.
Historiaa
Naisvuoren ja Akkavuoren välinen alue oli kaupungin ensimmänen laajennusalue 1870-luvulla. Se kaavoitettiin keskustan oheen, varattomalle väestölle, korttelin levyisellä Esplanadinpuistolla erottaen. Nykyisten Kansan- ja Arkistokadun paikalla ollut puistikko otettiin rakennusmaaksi v.1917 asemakaavalla, joka hyväksyttiin senaatissa samassa istunnossa kuin Suomen itsenäisyys. Likolammen kaupunginosasta tuli erityisesti käsityöläisten ja virkamiesten asuttama. Verstaita oli monia. Kaupungin rahasammoksi muodostui Elomaan talon viereinen viinanpolttimo. Yleisiin laitoksiin kuuluivat kulkutautisairaala ja synnytyslaitos.
1980-luvulla katselivat mikkeliläiset Oiva Paloheimon Lapsuuspiha-runon tunnoin vanhaa, mutta hiljaista puutaloa Pirttiniemenkatu 21:ssä. Se oli jo tuolloin Mikkelissä ainoa kiinteistö, joka oli pihapiireineen säilynyt alkuperäisessä 1880-luvulta olevassa asussaan. Mikkeli-seura otti yhteyttä omistajaan, Yhteiskoulun entiseen lehtoriin, Taimi Elomaahan ja tiedusteli talon kohtaloa. Kiinteistöä tarjottiinkin seuran hallintaan edellyttäen, että seura ottaisi vastatakseen rakennusten kunnossapidosta.
Puhtaasti vapaaehtoistyön varassa toimivalle yhdistykselle ratkaisun tekeminen ei ollut mitenkään helppoa. Mutta kun kiinteistön kunto kartoitettiin ja se todettiin rungoltaan hyväksi, voittivat vihdoin uhkarohkeitten, asiasta innostuneiden näkemykset ne epäilyt, joita hankkeen yhteydessä luonnollisesti esiintyi. Kevätkokouksessa 28.4.1986 tehtiin päätös ottaa Elomaan talo – kuten sitä mikkeliläisittäin alettiin kutsua – seuran hallintaan ja hoitoon ja kunnostaa se kotiseututaloksi.
5.10.1986 allekirjoitettiin lehtori Taimi Elomaan ja Mikkeli-seuran välinen sopimus talon kymmenen vuoden käytöstä. Uusituilla käyttöoikeus-sopimuksilla Elomaan perheen kanssa on myöhemmin jatkettu yhteistyötä.
Vuonna 2008 Elomaan talossa tehtiin iso remontti, jossa remontoitiin keskeiset tilat mm. seinät, katto ja ovet. Remontti jatkuu tiloissa myös tulevina vuosina muiden tilojen mm. keittiön osalta. Talon kuntoa seurataan ja arvioidaan ja sitä hoidetaan vanhaa kunnioittaen. Mikkeli-Seura huolehtii myös siitä, että talon kalusteet ja tarvittava muu varustelu pysyy kunnossa ja on riittävä talon käyttäjiä ajatellen. Tervetuloa tutustumaan Elomaan taloon!
Lue lisää Elomaan talon historiasta ja omistajista: ElomaanTalonOmistajat
Taimi Elomaa oli luokanvalvojani Mikkelin yhteiskoulussa 1. ja muistaakseni myös (tai sitten ei) 2. luokalla 1966-1967(68?). Hän oli hyvin mukava ja innostava opettaja. Lempeästi keskustellen hän sai meidät pikkukoululaiset innostumaan maantiedosta, kasvi- ja eläinopista, niin kuin biologiaa siihen aikaan kutsuttiin. Meidän oli määrä 1. ja 2. luokan välisenä kesänä kerätä, tunnistaa ja arkistoida kasvioon 40 luonnonkasvia, ja seuraavana kesänä toiset 40. Taitavan opettajamme innostamana keräsin jo ensimmäisenä kesänä yli 150 kasvia. Se jätti minuun lähtemättömän jäljen, niin että vieläkin eläkeläisenä kuljen luonnossa silmät auki ympäristöä havainnoiden ja koetan muistella kasvien suomen- ja latinankielisiä nimiä.
Muistan myös, miten Elomaan johdolla opiskelimme Neuvostoliiton maantiedettä. Ukraina, Baltian maat, Kazakstan ja monet muut kuuluivat silloin itsestäänselvästi NL:oon, eikä lapsi tietenkään pohtinut asiaa sen enempää. Mutta nyt, Venäjän hyökättyä itsenäiseen Ukrainaan ja uhkaillessa muitakin lähinaapureitaan olen miettinyt, mitä Taimi Elomaa talvi- ja jatkosodan kokeneena mahtoi mielessään oikeasti ajatella silloisesta NL:sta – hänenhän oli opetettava siitä YYA-Suomen aikaisen ”totuuden” mukaisesti. No, oppiainehan oli kuitenkin maantieto eikä historia.
(Yhteiskoulun lukiossa 1970-luvulla historianopettajamme totesi kuivakkaasti opettaessaan meille YYA-sopimuksesta: ”YYA:han on kirjattu, että Korkeimmat Sopimuspuolet eivät puutu toistensa sisäisiin asioihin, ja niinpä Suomen hallitus ei pyrikään määräilemään, ketä siellä Kremlissä istuu”. Lukiolaisina ymmärsimme jo sarkasmin ja nauroimme makeasti.)
Taimi Elomaan lempinimi oli Myrtti. Se ei ollut meidän luokkamme keksintöä vaan periytyi aiemmilta ikäluokilta. Nimi lienee jotenkin liittynyt kasvioppiin, koska ainakaan se ei kuvastanut hänen luonteenpiirteitään!
Onko teillä tiedossanne Taimi Elomaan elinvuodet?